tiistaina, lokakuuta 10, 2006

we deliver...





luovuttaa
1 antaa jollekulle 2 jättää kesken, antaa periksi, lopettaa, luopua
Luopumaan oppiminen on vaikeimpia asioita,
mitä olen kohdannut elämässäni tähän mennessä.
Päivittäin kohtaan isompia ja pienempiä luopumisia. Osaan niistä voin tai joudun itse vaikuttamaan omilla valinnoillani, osa ovat minusta riippumattomia.
Vaikeinta on luopua läheisiksi tulleista ihmisistä, niistä joihin on kasvanut kiinni. Symbioosin purkaminen jättää tyhjän aukon, jonka paikkaamiseen kuluu aikaa.
Olen aina pitänyt sanonnasta: "Some people come to our lives for reason, some for seson, some for a life time". Etukäteen on usein mahdoton tietää, mihin näistä ryhmistä uusi ystävä kuuluu. Useat ihmiset ovat jättäneet sydämeeni muistijäljen. Joitakin heistä en ehkä koskaan enää tapaa, mikä ei vähennä heidän merkitystään.

Hyväksyn, että luopuminen sattuu, tekee kipeää. Kipu on sallittua, hyväksyttyä ja kasvattavaa. Suremalla ja antamalla kivun tuntua tunnustan luovuttamani asian olleen minulle tärkeä.

Kantamaani taakkaan on takertunut asioita, joiden tiedän painavan minut alas, ellen luovu niistä. Vanha kristillinen retoriikka kutsuu näitä asioita synniksi. Tällöinkään luopuminen ei ole helppoa. Pahatkin tapani, tottumukseni ja kokemukseni ovat usein tiiviisti ytimeeni asti kietoutuneita. Näin luopuminen vaatii järjestelmällistä työtä ja uuden oppimista.

And we know that all things work together;
for the good of those who love God,
who are called according to his purpose.
Romans 8:28

Risteyksestä kääntyessäni
en koskaan saa tietää, mihin muut tiet olisivat johtaneet. Kuljen eteenpäin
ja luotan johdatukseen.


Suostu en luopumaan/kaipuusta suurempaan,
en suostu luopumaan/Jos haudattiin haaveet mun,
silti mä uudistun/janoa tuntemaan
Mun ylle sataa hiljalleen/mä kuiskaan ääneen
Sun nimes suloisen/Ja laineet rauhan veen,
saapuu sydämeen/Se nimessäs paranee

~allEkirjoittanut~

Ei kommentteja: