Teesi 1: Alttius seikkailuihin on korvien välissä.
Teesi 2: Onnellisuus on tunteista riippumaton olotila.
Teesi 3: Läheisyys ei riipu ajasta eikä etäisyydestä.
Teesi 4: Läsnäolo on rakkauden ilmentymä.
Teesi 5: Muutos on pysyvää.
Elettävä elämä voi olla hetki hetkeltä seikkaílua,
riippuen siitä, millä asenteella sen kohtaa ja miten seikkailun määrittelee. Itse määrittelen seikkailun: Odottamattomat tapahtumat, tunnekuohut, carpe diem-asenne, ihanien ihmisten kanssa uusien, jännittävien tai mielenkiintoisten asioiden tekeminen. Fyysiset, digitaaliset tai mentaaliset uudet aluevaltaukset.
Onnellisuus on pohjimmiltaan luottamusta. Sydämen syvää luottamusta, että minun Jumalani pitää minusta huolta, huolimatta olosuhteista ja tulevaisuuden tapahtumista. Tunteet voivat ailahdella ja riippua olosuhteista. Kallio, jolla seison, on järkkymätön.
Ajasta ja etäisyydestä riippumaton läheisyys todentuu virtuaalisesti. Kokemus läheisyydestä - vanhanaikaisesti sanottuna "sielujen sympatia" - on ennenkaikkea tunnetila, ajatuksen virtaa: tuo toinen, hän tuntee minut ja pitää minusta tällaisena, täydennämme toisiamme ja katsomme samaan suuntaan, vaikka joskus eri kantilta.
Henkinen läsnäolo, huomioiminen, on rakkauden osoituksista suurin. Sinä olet siinä, katsot minun sisimpääni, näet tarpeeni ja otat ne huomioon, kannat vastuuta hyvinvoinnistani ja teet ratkaisusi minut huomioiden.
Huominen ei ole koskaan samanlainen, kuin eilinen. Haaste on oppia ottamaan se vastaan, sillä muutos on pysyvää.
//RakkaudElla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti