"Olen itse ajatellut eroa intro- ja ekstroverttien välillä näin. Kuvittele, että pudotat pisaran vesiväriä paperille ja katsot, kuinka pisara leviää ja laajenee hitaasti suureksi kuvioksi.
Tämä on tapa, jolla introvertti kokee elämän: mitä tahansa hänelle tapahtuukin, kokemukset menevät hänessä syvemmälle ja ne kasvavat hänen sisällään hitaasti kypsyen. Introvertit eivät ole koko ajan äänessä, joten he havainnoivat enemmän; he poimivat herkemmin sanomattomat viestit rivien välistä; ja mitä tahansa heille tapahtuu, he pohtivat sitä pidempään ja syvemmin.
Kaltaiseni ekstrovertit taas... ai mikä pisara? Ai mihin osui? Me olemme usein kuin amerikkalaisia myyntitykkejä japanilaisten haikurunoilijoiden illallisella, emmekä edes huomaa, miten rusennamme herkkiä introverttejä tunnottoman kengänpohjamme alle."
Another fascinating column by Jani Kaaro, my favorite columnist in HS. It encouraged
me who sometimes feel guilty of my introvert features.
me who sometimes feel guilty of my introvert features.
My own rough translation:
"I have thought about the difference between the intro- and extroverts like this: Imagine that you drop a drop of water color on paper and watch how the droplet spreads and expands slowly becoming a great pattern.
This is the way in which an introverted experiences life: whatever happens to him, the experience goes deeper in him, and the experiences grow inside of him, maturing slowly. Introverted are not talking all the time, so they are observing more, they then more likely to pick up the unsaid things between the lines, and whatever happens to them, they reflect on it longer and more deeply.Extroverts like me again ... O what drop? Oh, what hit and where? Like American selling guns at the Japanese haiku poetry dinner we do not even notice how we can crash the sensitive introverted under our numb feet. " - Jani Kaaro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti